Др. и Зн. Кр.
Дарья Суховей

Darja Suhovej


    Tässä Darja Suhovejin runoja, jotka on suomentanut Jukka Mallinen. Suurin osa runoista kuuluu kokoelmaan UUSIA RU.

    Здесь находятся стихи Дарьи Суховей в переводах на финский язык, выполненных Юккой Малиненом. Большинство текстов относится к циклу НОВЫЕ СТИ.


    MOSKOVALAINEN TRIVIAALI ELEGIA

    ja silti ei tarvitse ei ei minkäänlaisia
    ei minkäänlaisia elegioita
    ollenkaan ei minkäänlaisia tämä teidän aikanne
    palaa vielä


    laulaa kitisee kirkuu цinen
    korrektorilintu
    kun on sihteeri siis tämä sirkku
    on konduktöörilintu


    lentää ikkunan takana katolla rämisee
    rautapala
    yritän nukahtaa tuulesta kolisee
    rautaisesti vesikatto


    rautaiset varjot lentää lyijykynä
    yö metallin väriä
    tulivat todelliset yöt ja päivät
    töissä niin kuin eleessä


    mutta lentää vain ikkunan takana ikkunan
    kollektorilintu
    kun kerran on sihteeri tämä sirkku sirkku sirkku
    miksikäs ei


    TäHTISADE
    (reportaasikuvauksia)

    Kello kolme yöllä, kun, takaisin,
    vaikeni mtv.
    Luvassa tähtisadetta,
    usvassa, usvassa, jess.

    Menen ulos töllöttämään tähtisadetta,
    melkein näen tähden,
    on aika takaisin, taakse,
    tossut yhä lumessa.

    On aika jatkaa, aika,
    polttaa koskettimisto,
    fyf-prol-dzhe-play
    odottaa minua, odottaa-odottaa-odottaa.


    SELVITYSTEN LENTO

    Omia sanoja ei, vain kivut jäivät,
    reunamerkinnöt, luvuttomat pilkut,
    älyttömät yritykset nyhtää sitaatteja,
    tiedän, että heikosti käy, tiedän, ne lentävät:
    ensiksi, kaniini, toiseksi, sonetti,
    kolmanneksi, miten se nyt: taivaaseen reuhtoen, peläten
    seuraavaa sanaa, vierasta, omia ei, jukra, ole.


    Aika kiertyy sykeröksi.
    Jämähtipäs sinuun tämä Rivinen kielensä kanssa!
    Että sillä viisteen, homma on se,
    että käännettiin Losevin kokoelma,
    jossa on klaara ja koralli.


    Allergiaan on klaritiini
    eikä tietä takaisin.


    ZHISTILLE JA MYöHEMMIN RU

    Kerran käytiin hommiin,
    no kun halutti.
    Mitä tulee Janetteen -
    korjailin stiiknafuuliaa.

    Muu minun murheeni,
    liha sinun lihavasi -
    mitäs - äiti pojan edestä
    mitä et osta - et myy.

    Haviseva pihlaja,
    mitä keinahtelet, kuulostelet?
    Millä oikein yrität
    ikkunani alla-yllä-takana?

    Purkki suklaata,
    limpparia levy!
    Kun vain olisi onni,
    kyllä epäonni auttaisi!


    OIKOLUKIJAN RIPPI

    omistettu äidille

    Siis, maksaakseen pois toisen
    oikolukijan, itsestä lukien,
    luen, ketään arvostamatta,
    vihreällä musteella.

    Se, kuten sanoi myyjä, -
    ja lääkäri sanoi: ei vahingoita silmiä, -
    ei haalistu ikinä,
    ja näkyy, mitä korjata.

    No niin, tällä kielellä juuri
    ilmestyy paljon lehtiä, vertaamaan
    työtäni johonkin toiseen -
    minä vien voiton.

    Niin voitan kuin voitankin, mutta kuten
    jo sanoin, pitelen sitä käsissä,
    seppelettä, ja pokaalia, ja viiniä työn päälle -
    ei, olutta - mitä sinä nyt!

    Ansaitsen jonkun palkinnon:
    sellaisen valtavan pilkun
    (kultaa), mahtavan oikeinkirjoitussanakirjan,
    kukkakimpun ja nimen laintauluihin.

    Olin unohtaa: kunniakirjan
    ja surkean oikolukijanpalkan,
    no nyt sorruin haaveilemaan, vaan päätänkin:
    ja pilaantuneet silmät.


    RU LINNUISTA

    Kaupungista - tuiskuja piiloon,
    jarru-pakkasia, pillien jarruja,
    näitä mercedes-tilhiä
    ja fordeja ja varpus-vilkkuja.


    Ettei jäisi auton alle,
    kärsisi voroista - pitää tehdä pari kopiota,
    niillä pelastautua ei-toivotuista tapaamisista,
    ja kaupungin humun pommituksesta
    puheeseen.

    aina vain samat rastit marginaalissa:

    merkintöjen muta - gauloise'en tuhka

    tyhjät oksanhangat ja taivas läpi -

    ei kukaan onnistu - sarakkeistettu


    Lyhyesti, kaikkea, mikä estää ajattelemasta
    ikuis-
    ta,
    välttämästä, ylenkatsomasta; hylkäämästä,
    vajoamasta
    pohjaan,
    kaivautumasta
    lämpimään nuoskaan,
    joka aina vain noroilee
    monettako talvea, monettako mantraa "om",
    monettako kuutta tuntia?


    unta varten, floppia, tyhjyyteen...
    tästä vaikka en mitään tietäisikään,


    kun vain, lintuparvista herättyään,
    heräisi lintu suussa.


    RU PIETARIN METROSTA
    (sonetti ja epigrafi)

    Pietarin metro

    pois kaikki vie ihmistyöt



    Kasvojen vääntyvät nurkat.
    Nevsko-Vasilinsaa-
    ren linja alitse Nevan
    virran; metron matkustaja -


    siinä hän - kyyryssä luona oven
    ja kyltin "kurkot-
    teleminen kielletty" istuu vaunussa, metrissä,
    toisin sanoen (taipum.) metrossa,


    ajaa ylös joka vaunussa riip-
    puvaa kaavi-
    ota; ja kaupungin koko olento,
    joka ei maksa mitään


    itselleen, hyvä jos ruplan verran,
    kalenterin selkäpuolella.


    SANATON RU

    motiivien "sanattomia lauluja" ja "elämää ilman" mukaan

    joka vaunuun on asennettu pandoran lipas
    johon voit heittää kaikki ongelmasi

    arkisesti öisiä sanoja
    puheen viemäröintiä
    tautologioilla
    ympärivuorokautisesti roskaavia nuku inertnettiin
    pihisee modeemi painovirhe
    jätetty jotta uudelleenajatus
    huh millainen sellainen oi
    laula
    inertiasta
    se juuri "öitse" kahden pää-

    kaupungin torien välillä nupukiveys
    putkisilmät huoneiston ovet mis-
    tä lähdetään ainiaaksi
    minkä perään milloin onnen onneksi
    rei'ille taskuissa
    juoda matkatoverin kanssa
    ei meinaa kallista viiniä
    jonka tähden tämä rakkautta


    U.R.

    60-luku se on sitä
    90- se on jo
    historiaa kuin myös trusti TEZHE
    mytologiaa niinpä laitammekin
    millenniumin hyllylle
    kiskomme kirjamaista inbox
    laatikosta onhan se
    esitetty
    luilla

    oletetaan
    intohimoilla
    mikä on vähän
    mitä ei ollut
    vanhan sotilaan kanssa
    sanoja tuntemattoman
    rakkauden ole valmis
    rakkauteen goto voi hyvin
    versus korkeata tyyliä
    ei nurin saa


    RU SEITSEMäN LUVUSSA; EIKä: "TSE?", VAAN TSE - Mä

    1.

    - ilmestyvistä silmistä
    luomien katkoksia pitkin
    ohuena norona veri-
    skitso tulee tattoo
    kun kasvaa umpeen
    - vedä

    sormi suusta
    - ratkaise katseella esineet


    2.

    - aloitekyvytön esimerkiksi
    toveri minulle sattui menemään
    sitten seisomaan metrossa istumaan leffassa
    ja puhumaan siitä että yhtä kaikki
    niin on tapa - ja syntaksis liukastelee
    ja tämä jäinen sini


    3.

    - mitä väriä omenat ei kukaan
    tiennyt mutta hän puki palttoon
    lähti nukkumaan bileistä ainiaaksi


    4.

    - kulttuuri-lä-mä - onnettomuus
    että kirjaimia kato-
    si me taas astuimme sellaisiin
    ettei oikein - se olikin odotettavissa
    vuosikausia ennustettiin milloin

    5.

    - se itsen edessä jota saa kauan odottaa
    viskattuaan paatoksen kyvettien kanavaan - katkaistuaan
    kertomukset tulevaisuudesta niiden kudokset
    - lyhyempi neva -

    pitäisi sanoa muuta

    6.

    - se että mikä on ainiaaksi
    ikuista ja lyhytta voi olla
    muistuttaa meren tyrskyä
    olemukseltaan aalloista juovikasta
    ja suolaista aromia


    7.

    - valkean kukan on itsevarma väri
    varjo ei sekaannu lakanoihin
    varjo ei tahriinnu hiileen
    siitä se on huomaamat



    DZHINGLZ (lingviinin jälkeen)

    1.

    Vasilinsaaren varhaisaamu...
    Sanokaa minulle,
    sanokaa minulle, miten
    voisi olla ryyppäämättä ennen duunia?

    2.

    Selän takana
    milloin yskä, milloin haukku,
    la-la-la-la-la-la-lai, la-la-la-la-la-la-lai.

    3.

    Sopat, sopat,
    kakut... Ryynit.
    Mehut.

    tai

    Sopa't, sopa't,
    kaku't ... ryyni't.
    Mehu't.

    4.

    Marginaaleilla väsyvät silmät
    kompuuteista

    5.

    lämmin
    siirroin
    meteori
    puistoihin
    j fontaani
    (in?)

Back